Cats and canvas tiistai, Syy 29 2009

Olin tänään toista kertaa vapaaehtoistyövuorossa eräässä paikallisessa eläinsuojassa. Paikka pitää sisällään noin kaksisataa kissaa, joista suurin osa saa hengailla vapaana suojan tiloissa. Olen osa siivousryhmää, jonka työtehtäviin kuuluu perushuolenpito, eli hiekkalaatikoiden putsaaminen ja veden ja kuivamuonan laitto sekä muu yleinen puhtaanapito. Vapaaehtoistyötä tehdään kolme tuntia viikossa, tai toki enemmän jos haluaa. Tuntuu mukavalta tehdä jotain hyödyllistä.

Edellisessä postauksessa höpöttelin jotain maalauksista ja niiden myynnistä. Olen pikku hiljaa alkanut innostua ajatuksesta, että voisin oikeasti pistää töitäni myyntiin jonnekin. En ole vuosiin, tai ehkä oikeastaan ikinä maalannut näin paljon. Valmiiden töiden pino ei hivo kattoa, eivätkä kaikki maalauskokeilut ole tuottaneet mieleistäni tulosta, mutta joka tapauksessa olen tehnyt valmiita töitä yllättävän paljon – siihen nähden, että joskus ennen en saanut mitään koskaan valmiiksi. Tiedän kyllä, että poloisella “taiteilijalla” on markkinoilla muutama tuhat kanssakilpailijaa… Mutta kukapa tietää, ehkä tästä voisi kehittyä jotain..? Jään odottamaan ja siihen asti heiluttelen sivellintä enemmän kuin ikinä.

Jätä kommentti »

 

Tupakka, wiski ja villit lemmat tiistai, Syy 22 2009

Elämä rapakon tällä puolella on asettunut jo hyvin (tai ehkäpä huonosti, jos miettii asiaa gurdjiefflaisesta näkökulmasta) raiteilleen. Pahimmat byrokratian myrskyt ovat jo niinikään takana, taskusta löytyy paikallinen sairausvakuutuskortti ja nimi on nyt pysyvästi yliopiston rekisterissä.

Varsinainen opiskelu alkoi kolmisen viikkoa sitten. Matematiikan kurssien luennot pyörivät jo täysillä, ranskan vastaavat alkavat ensi viikolla. Lukujärjestys näyttää ainakin paperilla melko leppoisalta, mutta koska käytännössä kuitenkin esimerkiksi noiden matikan luentomateriaalien kahlaaminen on yhtä paljon rankkaa sanakirjan pläräilyä siinä missä teoreemien sisäistämistä, on itseopiskeluun käytettävä aika näin alkuun vähintäänkin tuplattava verrattaen siihen mihin Suomessa on tottunut. Tämän päälle pitäisi osata vielä orientoitua siihenkin, että luennot ja kaksi tenttiä ovat käytännössä ainoat ohjatut kurssitapahtumat. Toisella kurssilla — mitta- ja integraaliteoria — on sentään pari palautettavaa ja arvosteluun vaikuttavaa kotitehtävää, mutta muuten kynä- ja paperihommat olisi tarkoitus tehdä omaehtoisesti. Aiempien vaihto-opiskeluraporttien pohjalta ennakkokäsitykset olivat kyllä vallan toiset, eli että tehtäviä olisi paljon ja vieläpä sitä tylsää mekaanista laskupuolta painottaen. Onneksi näin ei näyttäisi olevan. Osa tenteistäkin tehdään muuten kotona omalla ajalla. En tiedä (vielä), miten järjestelmä toimii, mutta odotan mielenkiinnolla ja pienellä kauhulla moista ponnistusta.

Yliopistolla tai yliopistopiireissä ei ole sitten vielä tullut pyörittyä luennoilla ja kirjastossa istumisen lisäksi. Ylipäänsä opiskelijatapahtumat vaikuttaisivat olevan täällä aika paljon vähäisempiä kuin TTY:llä, tai sitten niistä ei vain vaihtareille asti sana kantaudu. Pari ensimmäistä viikkoa oli jonkin sortin fuksiriehaa menossa, mutta nyt sekin on jo kovasti laantunut. Paikalliseen kulttuurin tuntuu kuuluvan enemmänkin nöyryytys- ja/tai leikkihenkistä initiaatiorituaaleja; Suomessahan vain juodaan jäyhästi, joskin äänekkäästi, kaljaa tölkistä ja ehkä vähän lauletaan saunassa. Täällä porukka kulkee päällään ties mitkä naamiaisvetimet ja vetää letkatanssia pitkin kampusta. Mikäpäs siinä.

No, opiskelusta takaisin elämään. Toissapäivänä bongattiin kaupungilta paikallinen tupakkaliike: sikareita, tupakkaa ja piippuja, jopa talon oman henkilökunnan itsensä tekemiä. Mahtava paikka, ja, “yes sir!”, erinomaista palvelua ja kaiken lisäksi vielä mainion house blendin kauppasivat piipun täytteeksi. Ainoa murhe tässä nyt on sitten tietysti se, että Kanadassa tupakkavaino on vielä Suomeakin raskaampaa. Eli ei edes niitä säälittäviä tupakkakoppeja yhdessäkään kahvilassa tai kuppilassa. No, tämä ei ole niitä suurimpia murheita, vielä — saas nähdä miten maistuu sitten kun ulkona on pakkasta rapiat 30 celsiusta.

Lopuksi vielä kuva uudesta tuttavuudesta: je vous présente Monsieur Basilic!

Herra Basilika

Jätä kommentti »

 

Me olemme saari perjantai, Syy 18 2009

Edellisen postauksen aikana kokemani kertakaikkinen närkästys on päässyt hiljalleen laantumaan ja elämästä on alkanut löytyä sitä jotakin… Itse voin sanoa alkaneeni pikku hiljaa saada ns. jostakin kulmasta kiinni, vaikka töissä en vieläkään ole. Ensimmäisen kokemukseni mahdolliseen työelämään sain viime tiistaina käydessäni casting-tilaisuudessa “suomalaiseksi ääneksi”. Kyseessä on siis toimisto, joka välittää ihanvaikkamitä, kuten nyt ääniä mainoksiin/animaatiohin/puhelinvastaajiin. Ja mikä parasta, kyseinen homma ei hirveästi kielitaitoa vaadi sillä sain tosiaan roplattaa ihan omalla äidinkielellä. Luin castingissa nauhalle Taikatalvea! Toivon että pääsen tekemään jotain nauhoituksia tuonne tulevaisuudessa, mutta aika näyttää. Nyt pitäisi kuumeisesti kasata työlupapapereita.

Olen myös ilmoittautunut ranskankurssille, käynyt ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi työntekijäksi kissasuojaan ja hankittuamme vähän tarvikkeita paikallisesta taidetarvikeliikkeestä, maalannut ja maalannut enemmän kuin vuosiin. Jos kehtaisin jotain töitäni myydä niin heittäytyisin ihan mielelläni kokopäiväiseksi taiteilijanrentuksi. Mutta toisaalta se todennäköisesti vain lisäisi tätä isolaatiota, jota täällä koen.. ja tästä pääsemmekin aiheeseen miten kohtaamme muita ihmisiä. Niin, tosiaan siis että miten? Ollaan suurin osa ajasta kahdestaan, tietenkin, ja vaikka vietän mielelläni aikaa sydämeni valitun kanssa, olisi joskus mukava tavata vaikka muita ihmisiä, uusia ihmisiä! Hyvin epäkulturellilta tuntuu olo kun nakotetaan kahdestaan kotona. Mutta mitäpä tehdä? Liittyä keskustelukerhoon? Viedä naapurille piirakkaa? Nooh, ehkä tässä pikku hiljaa tutustuu ihmisiin ranskankurssilla. Jää nähtäväksi.

Mutta ettei tästä viestistä jäisi taasen nillityksen sapenkatkuinen maku suuhun, todettakoon, että täällä on kivaa mm. se, että ollaan löydetty Pandan lakritsaa, erinomaisia eri tavoin maustettuja hummuksia ja olen tavan ruokakaupoissa bongannut lempioluttani Hoegaardenia. Mitenhän jokainen kiva asia liittyy nyt ruokaan? Oh well. Ja meillä on kyllä todella mukava kämppä täällä.

Jätä kommentti »

 

Leipää on, missä sirkushuvit! sunnuntai, Elo 30 2009

Nyt kyllä oikeasti hieman pännii. Olenhan surkea immigrantti ilman minkäänlaisia kansalaisoikeuksia (tai velvollisuuksia…) mihinkään, mutta evätä nyt kirjastokortti ja videovuokraus! Mitä täällä VOI tehdä?

Purnaus juontaa juurensa siihen, että paikansimme lähikirjaston ja sen ah-niin-lukemattomat kirjahyllyt. Niitä sarjakuvakokoelmia! Suurin osa noista oli tosin ranskaksi, että meikäläinen voi lähinnä katsella kauniita kuvia. Kuitenkin. Vaan kuinka kävi, kun yritimme saada kirjastokorttia? Suomessahan tämä menee suurinpiirtein “täytä lomake ja tässä se on”. Quebecissä pyydetään todistus siitä, että todella asut täällä. Todistukseksi ei käy esimerkiksi vuokrasopimus. Täytyy olla joku virallinen paperi. Esimerkiksi sähkö- vesilasku, puhelinlasku tai muu vastaava virallinen paperi jossa on esimerkiksi leima, ja jossa lukee osoite kuoressa. Vaan miten esittelet sähkölaskua tai vesilaskua kun sekä sähkö että vesi kuuluvat vuokraan ja puhelinliittymäkin prepaid, johon lataat puheaikaa netistä? Eli nyt sitten odotellaan, että Ossi saa jotain virallista postia tai pystyy sitä jostakin pyytämään. Itselläni taitaa olla turha toivo.

Nooh mites sitten videovuokraamossa. Lähivuokraamon herra pyysi näpyttelemään automaattiin puhelinnumeron, joka onneksi löytyi (en oikein opi sitä ulkoa). Mutta ei löytynyt vuokraamon koneelta. Olettekos te asiakkaana täällä? No ei, eka kertaa liikenteessä. Ahaa… no teiltä tarvitaan ID, esimerkiksi teille tullut puhelinlasku…

Videovuokraamolle sanottiin kiitosheit samoin kuin kirjastolle. Ja minä luen iltalukemisina edelleen reilun viikon vanohja ilmaisjakelulehtiä, jotka tietenkin ovat ranskaksi…

Jätä kommentti »

 

“Aloitamme uuden elämän”, osa 2 perjantai, Elo 28 2009

Meikäläisen hommailut näin opiskelijakamuseni sidekickinä tuntuvat kohtuullisen yksinkertaisilta. Kaikenlainen lippulappusten hankkiminen ja täyttäminen on minulla tietenkin vielä edessä siinä vaiheessa, kun löydän työpaikan. Tähän mennessä en ole juuri ehtinyt moista ajatella, sillä kaikenlaiset kodinrakennuspuuhat sun muut onnistuvat viemään päivästä hyvin suuren osan.

Montréal tuntuu olevan, kuten muutama henkilö jo minulle kertoi ennen tänne saapumista, “amerikkalaisittain hyvin eurooppalainen kaupunki”. Tiedä sitten, mitä tuo tarkoittaa kun en ole käynyt koskaan “amerikkalaisittain hyvin amerikkalaisessa kaupungissa”, mutta luulisin että se ainakin osaltaan vaikuttaa kotiutumiseemme. Tuntuu, kuin ei kovin kaukana Suomesta olisikaan. Myönnän kuitenkin, että monenlaiset asiointitilanteet jännittävät edelleen. Ärsyttää, kun esimerkiksi myyjien puheesta ymmärtää aina vain sen murto-osan ja pelkää, että jotain oleellista jää tajuamatta. Oman englannin takeltelevuus ottaa päähän, kun välillä ei osaa vastata edes yksinkertaiseen hyväänpäivään. Eespäin sano mummo lumessa, ja aion solkottaa mikahäkkisenglantia vastakin, vaikka kukaan ei ymmärtäisi mitään. Matka on vasta aluillaan, että onhan tässä useampi kuukausi aikaa oppia enemmän.. kärsimättömyys on vain ilmeisesti perusluontoni. Sitten se jännä vasta alkaa kun pääsen ranskankursseille!

Vaikka tunnen kotiutuneeni varsin hyvin, muutamia asioita kaipaan kovasti: kavereiden seuraa ja pöllöilyä ja suomalaisia irtokarkkia, etenkin sitä salmiakkia. Kaikille terkkuja.

Jätä kommentti »

 

“Aloitamme uuden elämän” perjantai, Elo 28 2009

Kaksi viikkoa reissua takana. Asunto on päällisin puolin siivottu, jokunen huonekalu hankittu ja pesiytyminen hyvällä alulla (kuten kuvasta näkyy). Huonekalut noudettiin monikulttuurisuuden soihdunkantaja IKEAsta — ranskankielellä ostimme ruotsalaisten suunnittelemia ja kiinalaisten rakentamia kalusteita. Niitä kootessa kuultiin tietysti sitten paljon suomalaisia kirosanoja…

Sain hoidettua alustavat ilmoittautumiset yliopistollekin. Kurssit syksylle on valkattu: kaksi kipaletta matematiikka ja yksi ranskaa. Näillä mennään joulukuulle asti, työmäärä lienee ihan sopiva. Sain myös opiskelijakortin ja — yllätys yllätys — kasan lappuja täytettäväksi ja eteenpäin kiikutettavaksi. Vielä nimittäin puuttuu mm. paikallisliikenteen alennuskortti, quebeciläinen sairausvakuutus ja saapumisilmoitus yliopistolle (joka vaatii vielä ainakin todistuksen tuosta mainitusta sairausvakuutuksesta). Byrokratiaa riittää siis täälläkin päässä, ja nyt ollaan vasta päästy yliopiston sisäisiin asioihin käsiksi.

Lähitienoolta tuntuu löytyvän joltisenkin kaikki tarvittava. Kauppoja, ruokapaikkoja ja kuppiloita riittää. Samaten naapurusto on melkoisen kirjava, sievistä ja prameista omakotitaloista isoihin kerroskolosseihin kolkkoine pihoineen. Ja vieressä, kampuksen takana kohoaa se kuuluisa Mont Royal, jonka huipulta näkymät ovat kohtuullisen hulppeat.

Kulttuurieroja on bongailtu jo kiitettävä läjä — varsinaista kulttuurishokkia ei sentään onneksi näytä tulleen. Mutta niistä lisää myöhemmin.

Jätä kommentti »

 

Ô Canada! tiistai, Elo 18 2009

Perillä ollaan nyt sitten vihdoin, Montréalissa kaiken sen suunnittelun, järjestelyn, hermoilun ja intoilun jälkeen. Kolme päivää takana kaupungissa, sitä ennen yksi ilta Torontossa. Tunnelma on vieläkin aika lailla “liminaalinen” —  ollaan eräänlaisessa välitilassa: Uuden Maailman arki ei ole vielä koittanut, mutta toisaalta enää ei ole ihan täysin turistiolokaan.

Tosiaan, reilun 9 tunnin lentomatkojen (ynnän usean lisätunnin lentokenttäjumituksen) päätteeksi saavuimme Torontoon kahdeksan pintaan illalla paikallista aikaa. Välillä nähtiin myös hieman Islantia, lentoyhtiö kun oli Icelandair (n. 700 € / kaksi ihmistä / yksi suunta). Torontossa, kuten nyt Montréalissa, oli todella kuuma. Täkäläiset heltkeet tuntuvat olevan kosteita ja päällekäyviä, välillä on vaikea hengittää. Mittarit näyttävät 23 astetta (tai siis hostellin ilmoitustaulu), mutta olo on kuin saunassa. Oli fiksu veto jättää sortsit kotiin…

Pirullisesta kuumuudesta huolimatta asiat alkavat olla jo jollain mallilla. Huomenaamulla lähdetään hostellista ja muutetaan omaan asuntoon, kaksioon Côte-des-Neigellä aivan yliopistoa vastapäätä. Vuokra oli ajateltua korkeampi, 800 $ kuussa (~512 €), mutta eiköhän tuon kanssa pärjänne, etenkin jos toinen osakas nyt onnistuu jostain töitä löytämään. Yliopistovisiitti täytyne jättää loppuviikolle, nyt olisi asialistalla nro 1 saada kämppä kuntoon ja jotain kalustettakin raukoille. Paikallinen IKEA palvelee, toivottavasti — selvinnee huomenna.

No, juttua tähänkin merkintään riittäisi vaikka millä mitalla, mutta olkoot nyt toistaiseksi. Jos edellisen viestin loppukaneetti oli “matkalla ollaan”, niin olkoon tämä nyt sitten “perillä ollaan”. Yksityiskohtia luvassa myöhemmin, kunhan ehditään asettua hetkeksi rauhaan niitä pohtimaan.

Jätä kommentti »

 

Reyn til Rûna vaikka itku kurkussa torstai, Elo 13 2009

Nyt se on sitten siinä. Ensimmäinen vaihe mysteerimatkasta alkaa olla takana päin — kesätyöt on paketoitu, Hervannan koti tyhjennetty ja siivottu (ei mennyt alivuokralle, kiitos TOASin tiukan asukaspolitiikan), kamat muutettu Pohojanmaalle ja  käpsäkit osapuilleen täytetty. Arviolta neljän tunnin päästä napataan pirssi kohti Ylivieskan rautatieasemaa ja siitä Tikkurilan kautta edelleen Helsinki-Vantaalle. Huomenna klo 16:00 kotimaista aikaa taidetaan olla jo kovasti maan rajojen ulkopuolella. Milloinkahan ne ylitetään sitten seuraavan kerran?

Viime hetken paniikissa tässä nyt pohditaan, että olikohan mukana kaikki matkadokumentit, onko hostelli varmasti varattu, saadaanko asuntoa, toimiiko läppäri adapterin kanssa, päästäänkö maahan ja miten pirussa sanotaan ranskaksi “voisitteko puhua hieman hitaammin, kiitos?”…mutta tämä kaikki kuuluu kaiketi asiaan, vaikka eipä sen tajuaminen tietenkään estä hermoilemasta. Ihmisotus pelkää luonnostaan tuntematonta, lähes automaatioksi muodostuneiden tapojen rikkoutumista ja tutun elinympäristön katoamista. Mutta mitäpä sitä elämässään saavuttaisi jos omien pelkojensa ja rajojensa taakse jämähtäisi, sen sijaan että lähtisi ottamaan selvää mitä niiden takaa löytyy?

No joo. Voisi kai tässä lätistä näppiksen puhki olemassaolon kulmista ja elämän suurista haasteista. Nuoren miehen raju odysseia ja sitä rataa…mutta olkoon tämän viestin pointti nyt lähinnä tässä: matkalla ollaan, eikä takaisin ole enää kääntymistä. Seuraavan kerran naputellaan rapakon tuolta puolen!

◊

PS: Mitäkö otsake tarkoittaa? “Reyn til Rûna” = kulje salaisuuksien suuntaan; legenda kertoo, että näin kuiskasi ukko Odhinn kuolleen poikansa Balderin korvaan kun tätä hautalaivaan saattoi.

Jätä kommentti »

 

Nyt muutetaan torstai, Hei 23 2009

Terveisiä Sängynpohjalta! Lievähkö kesäflunssa ajoitti itsensä sopivasti vapaapäivän kohdalle, ja tämän johdosta onkin päivä kulunut suurimmaksi osaksi nukkumatin maassa. Tämä ei ollut kuitenkaan päivän päätopikki vaan ajattelin kertoa siitä, miten löydetään katto pään päälle Atlantin toiselta puolen (ja miten ei löydetä..).

Homman nimi on siis se, että olemme katselleet asuntoja ns. yksityiseltä sektorilta. Hyvänä apuna on toiminut ah tuo ihana internetski ja sen sivustot, mm. moremontreal.com. Täällä olemme voineet esimerkiksi rajata naapurustoamme, minkä olemmekin sitten tehneet, ts. päättäneet etsiä asuntoa yliopiston läheltä Côte-des-Neiges – nimisestä kaupunginosasta. Wikihän kertoo alueen olevan “työväenluokan naapurusto” ja että alueella asuu paljon opiskelijoita ja että se on “etnisesti monipuolinen” (oma suomennos, näkkyykö?) Mutta tämähän sopii meille! Kaksio näyttäisi tuolla alueella olevan vuokraltaan tuommoista seitsemääsataa Kanadan dollaria, mikä on reilu 400 euroa. Ei paha sekään.

Parin asuntokyselyn pohjalta emme ole vielä asuntoa löytäneet, tai oikeastaan löysimme, mutta homma jäi vähän tyhjän päälle kun asunnon vuokraaja ei voinut pitää kämppää meille varattuna siihen asti että saavumme maahan. Jatkamme katselua toiveikkaana. Hostelli on varattu Montrealista pariksi päiväksi, että ehkäpä siinä ajassa ehtii itsellensä jonkinlaisen majapaikan löytää..

Nyt pitäisi vielä saada kämppä menemään tyhjäksi täällä kotisuomessa! Ensisijaisesti olisi toiveissa saada kämppä vuokrattua kalustettuna niin, että vain oma irtaimisto liikkuisi jonnekin. Siis kirjat, ylimääräiset vaatteet sun muut romppeet. Jos ei tarvisi huonekaluja enää liikutella tässä niin se olisi aika ihanteellista. Varulta varastotilaakin katseltiin, mutta ei näillä tuloilla ole mitään toivoa maksaa vielä vuokran lisäksi satasia kuussa siitä, että tavarat on sateensuojassa. Saas nähdä, miten tässä käy!

Jätä kommentti »

 

What’s going on? tiistai, Kes 16 2009

…kysyy Marvin Gaye. No mitäpä tässä, peukaloiden pyörittelyähän tämä on pitkälti ollut.

Mutta. Paperisodan suhteen lienee paikallaan nyt pieni aselepo. Toukokuussa sain vedettyä Certificat d’Acceptation du Québec -hakemuksen läpi — tarkoittaa siis sitä, että minulla on lupa muuttaa väliaikaisesti Québeciin opiskelua varten. Sen päälle täytyi vielä heittää opiskelulupahakemus Kanadan suurlähetystölle Lontooseen; hakemuksen kohtalosta ei ole vielä tietoa, sillä se lähti juuri kustin poljettavaksi. Tämä viimeinen ponnistus olikin sitten toistaiseksi haastavin, jouduin mm. vaihtamaan pankkia saadakseni käsittelymaksun oikeassa formaatissa eteenpäin. Mutta pyörä pyörii nyt taas. Seuraava etappi odottaa toivottavasti Toronton lentokentällä maahanmuuttoviranomaisen tiskillä, eikä jatkoselvityksiä enää täällä päässä tarvita.

Ensimmäistä kertaa elämässäni lapasista löytyy muuten yhden suunnan lentolippu. Outo fiilis, kun sitä pysähtyy oikein ajattelemaan — vaikka suunnitelmissa toki tällä hetkellä onkin palata vielä keväällä takaisin Pohjolan raukoille rajoille, lyö tuo paluuajankohdan avoimuus hommaan aivan omanlaisensa “tulee mitä tulee, kattellaan ny” -leiman.

Jätä kommentti »