
Perillä ollaan nyt sitten vihdoin, Montréalissa kaiken sen suunnittelun, järjestelyn, hermoilun ja intoilun jälkeen. Kolme päivää takana kaupungissa, sitä ennen yksi ilta Torontossa. Tunnelma on vieläkin aika lailla “liminaalinen” — ollaan eräänlaisessa välitilassa: Uuden Maailman arki ei ole vielä koittanut, mutta toisaalta enää ei ole ihan täysin turistiolokaan.
Tosiaan, reilun 9 tunnin lentomatkojen (ynnän usean lisätunnin lentokenttäjumituksen) päätteeksi saavuimme Torontoon kahdeksan pintaan illalla paikallista aikaa. Välillä nähtiin myös hieman Islantia, lentoyhtiö kun oli Icelandair (n. 700 € / kaksi ihmistä / yksi suunta). Torontossa, kuten nyt Montréalissa, oli todella kuuma. Täkäläiset heltkeet tuntuvat olevan kosteita ja päällekäyviä, välillä on vaikea hengittää. Mittarit näyttävät 23 astetta (tai siis hostellin ilmoitustaulu), mutta olo on kuin saunassa. Oli fiksu veto jättää sortsit kotiin…
Pirullisesta kuumuudesta huolimatta asiat alkavat olla jo jollain mallilla. Huomenaamulla lähdetään hostellista ja muutetaan omaan asuntoon, kaksioon Côte-des-Neigellä aivan yliopistoa vastapäätä. Vuokra oli ajateltua korkeampi, 800 $ kuussa (~512 €), mutta eiköhän tuon kanssa pärjänne, etenkin jos toinen osakas nyt onnistuu jostain töitä löytämään. Yliopistovisiitti täytyne jättää loppuviikolle, nyt olisi asialistalla nro 1 saada kämppä kuntoon ja jotain kalustettakin raukoille. Paikallinen IKEA palvelee, toivottavasti — selvinnee huomenna.
No, juttua tähänkin merkintään riittäisi vaikka millä mitalla, mutta olkoot nyt toistaiseksi. Jos edellisen viestin loppukaneetti oli “matkalla ollaan”, niin olkoon tämä nyt sitten “perillä ollaan”. Yksityiskohtia luvassa myöhemmin, kunhan ehditään asettua hetkeksi rauhaan niitä pohtimaan.