känädä! and montreal and yleistä 3:31 pm
Pikaisena päivityksenä: Montréalissa on kevät. Lämpötila on ollut pari viikkoa selvästi plussan puolella (ulkona juuri nyt: +14°C), ja lumet ovat kadonneet kaduilta aikoja sitten. Kahviloiden ja kuppiloiden terassit ovat suurimmassa osassa kaupunkia auki. Kulunut talvi on ollutkin kuulemma lämpimin vuosikausiin — “the winter has been cancelled”, oli eräs aika osuva luonnehdinta.
Katso The Weather Networkin juttu ja video aiheesta.
matkaan and montreal and yleistä 12:12 am
He sees the things that he knows are his
He sees the bright and hollow sky
He sees the city sleep at night
He sees the stars are out tonight
And all of it is yours and mine
And all of it is yours and mine
So let’s ride and ride and ride and rideIggy Pop – The Passenger
Kuusi kuukautta takana Montréalissa. Olen tosiaan nyt yksin täällä; Noora lähti takaisin Suomeen viikko sitten. Varasin eilettäin myös itselleni paluulennon — toukokuun 13. päivän iltana pitäisi Helsinki-Vantaan lentokentältä olla löydettävissä väsynyt hipinretku liian monen käpsäkin kera. Yhteensä matkaa siis tulee päivää vaille yhdeksän kuukautta.
Tietyssä mielessä nyt on saavutettu ns. kriittinen piste. Täältä ollaan nyt varmuudella tulossa takaisin, ja jäljellä olevat kolme kuukautta tulevat yksinasumisen takia olemaan varmasti melkoisen erilaiset.
Kaikkea tätä mietin kavutessani Mont Royalin tuuliselle huipulle katsomaan kaupungin öisiä valoja — mikä ihme meidät tänne sai silloin lähtemään sen kolmen vajaan laukun kanssa? Melkoinen reissu tässä on tullut tehtyä, vaikka se näin “kotoa” käsin arkiselta tuntuukin. Niin, ehkä se oikea koti on kuitenkin Suomessa, sinne ainakin on viime aikoina alkanut tulla kaiho. Kieli, kulttuuri, ruisleipä, salmiakki, sauna..! Tutut Tampereen kadut, Pohjanmaan jäykkä murre, lumiset tiet ja kaikki se, mikä tekee Suomesta Suomen. Hyvässä ja pahassa. Periaatteessahan sitä pitäisi pystyä luomaan itselleen pesä minne vain, mutta käytännössä asia tuntuu olevan aika paljon mutkikkaampi. No, tämän kunnollinen tajuaminen taisi ollakin yksi niistä alkuperäisistä syistä…
No, jottei tässä nyt ihan vakavaksi heittäydyttäisi, niin pistetään kevennykseksi pieni juttu Montréalin metrosta. Ja loppukaneettina vielä, että pyrin päivittämään tätä blogia tästä lähin vähän ahkerammin. Täytyy vielä saada puristettua näistä kolmesta kuukaudesta ulos kaikki puristamisen arvoinen ja yrittää saada siitä sitten raportoituakin jotain.
Metrosta: Fanfare for the common commuter sekä Metro sounds: dou-dou-dou-doomed.
aktiviteetteja and känädä! and kulttuuria kiitos and matkaan and montreal and uusi alku 8:00 pm
Ja tapahtuipa sitten niin, että duon feminiininen osapuoli päätti pakata hilunsa ja lentää takaisin Suomeen. Kavereille ja muille kysyjille täällä olen perustellut takaisinlähtöä sillä, että haluan suorittaa opintoni loppuun – tämä on tosin vain osa totuudesta, todennäköisesti se, mikä vaakakupissa eniten painaa. En yhtään epäile, ettenkö vähän suuremmalla yrityksellä olisi täältä loppujen lopuksi töitä löytänyt, tosin varmaan aika viime tipalle olisi jäänyt, kun työluvan saanti ja sen jälkeen vielä oleskeluluvan pidennysyritys olisivat varmaan vieneet parikin kuukautta. Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että nyt ollaan vähän liiankin hilkulla ja muutenkin aloin turhautua työhakemusten lähettelyyn ja odotteluun.
Mutta! Selittelyt sikseen ja tähän päivään. Minulla on vielä noin kuukausi aikaa toljailla Montréalissa ja aion yrittää parhaani ottaakseni kaiken irti siitä. Kymmenen päivän kuluttua odottelen rakasta vierasta Suomesta, ja päätin pistää ihan paperille ylös mitä kaikkea täällä voikaan puuhailla. Osan näistä olen jo kertaalleen kokenut ja osan haluan kokea kaverin kanssa. Tämä lista on tehty erityisesti meikäläisen konkurssikypsää elintasoa ajatellen, esimerkiksi Montréalin kasinolla en taida lähteä piipahtamaan.
Mitä tehdä Montréalissa?
Riittääköhän kaksi viikkoa tähän kaikkeen? Onneksi on sentään talvi – kesällä kuulemma tapahtuu tuplasti enemmän kaikkea. Sitä paitsi listasta puuttuu vielä vaikka mitä, mutta aika näyttää mitä kaikkea lopulta ehtii tekemään. Tärkeintä on kuitenkin nauttia olostaan eikä hötkyillä paikasta toiseen.
Montrealia – ja ehkä hieman myös Ossia..- tulee ikävä, mutta odotan että pääsen tekemään gradua ja tapaamaan ihania, hyviä ystäviä!
aktiviteetteja and känädä! 10:14 pm
Oli tarkoitus katkaista hiljaisuus jutustelemalla vähän opiskelusta, mutta jääköön se myöhemmäksi: mennään nyt vähän ajankohtaisempaan asiaan eli jouluun, ja talveen yleensä.
En tiedä, miten paljon todellisia eroja täkäläisen ja suomalaisen joulun välillä; pikkujuttuja kai lähinnä (ja pikkujoulujahan täällä ei muuten tunneta). Ehkä täällä ollaan amerikkalaiseen tyyliin enemmän kulutushysterian vallassa kuin kotona…eikä noita keskustan tungoksia ja kaupallisia uhrimenoja ihmetellessä ajatus vuorille erakoitumisesta kuulostakaan yhtään pöljemmältä. Ja sinnehän sitä sitten, jouluksi karkuun kaikkia ja kaikkea. Piedmontin “yhden hevosen kylästä”, kuten vuokraisäntä sitä kutsui, löytynyt mökki vaikutti oikein lupaavalta: hiljaisuutta, omaa rauhaa, lämpöä, tähtitaivas, sauna…Siihen onkin sitten pitänyt valmistautua siinä määrin, että johan tässä melkein kokee ensimmäistä kertaa stressaantuvansa joulusta! Mutta nyt on seitanit saatu uunista, bussiliput taskussa ja kamat muutenkin kutakuinkin läjässä. Mökillä viivähdetään loppuviikko. Sen jälkeen uusivuosi Montréalissa, ellei nyt sitten ihan hurjaksi heittäydytä ja päätetä ottaa provinssiseikkailu mökkireissun päälle.
Tosiaan, lunta täällä on tullut jo ihan kiitettävästi, vaikka vähän myöhässä tulikin. Suomen talviin eroja ei vielä ole tullut juurikaan huomattua, joskin kylmää tuulta täällä ainakin riittää joka päivälle. Erään paikallisen mukaan lumikin olisi jotenkin kovasti toisenlaista; tiedä sitten tuosta, mutta ehkä se selviää vielä ennen kevättä.
Avenue Willowdale lumimyrskyssä
aktiviteetteja and känädä! and kulttuuria kiitos and yleistä 5:19 am
On tapahtunut ihan kauhean paljon kaikkea.
Sain töitä, ja irtisanouduin. Sain uuden työpaikan, mutta en varsinaisesti virallista työtä – mitään, mikä poikisi työlupaa.
Olemme tavanneet ihmisiä, pääosin erilaisten foorumeitten (CouchSurfing, Finlandlive) kautta. Tällä hetkellä tuntuu, että tapahtumia vyöryy ovista ja ikkunoista niin, että välillä tekisi mieli tuijottaa seinää tai sylkeä kattoon. On niin vaikea olla menemättä jännittäviin tapaamisiin kun tietää, että aikamme täällä Montréalissa, kuten elämässä yleensäkin, heh heh, on rajallinen! Taitaa olla mahdotonta olla esimerkiksi kolmessa paikassa yhtä aikaa.
Kävimme tutustumassa Finnish community center:iin, eikä sitä todellakaan tarvinnut katua. Montrealiin on alkanut kotiutua aika hyvin nyt kun on löytänyt itselleen jonkinlaista sosiaalista verkostoa, mutta täytyy sanoa että oman äidinkielensä kuuleminen ihan lämmitti mieltä. Yhteisön joulumyyjäisissä pullat ja kaakut oli viety käsistä ilmeisesti ensimmäisten viiden minuutin aikana, meille jäi sentään yksi taatelikakku, tosin sekin tulee näillä näkymin syötyä ennen joulua.
Joulusta puheenollen, olemme tehneet suunnitelmia joulunajaksi! Löysimme Finnish community centerin uutiskirjeestä ilmoituksen vuokramökistä Laurentian vuoristossa. Näillä näkymin suuntaamme sinne joulukuun viimeisenä viikonloppuna. Vietettyäni nyt kolme kuukautta suurkaupungissa, en malta odottaa että pääsen johonkin kaupungin ulkopuolelle, metsään, pihalle! Niin ja mikä parasta: SAUNAAN.
aktiviteetteja and känädä! and Uncategorized and yleistä 10:03 pm
aktiviteetteja and känädä! and kulttuuria kiitos and yleistä 3:52 am
Oh boy, did we have a ball! Iltamme alkoi, kuten aiemmin mainitsin, Drawn & Quarterly – kirjakaupasta jossa esitelmöi täkäläinen sarjakuvapiirtäjä Rick Tremble. Kirjakaupassa törmäsimme muumikirjoihin (englanninkielinen Kuinkas sitten kävikään + muumisarjakuvia), hapankorppupakkaukseksi pukeutuneeseen poikaan sekä Peppi Pitkätossuksi pukeutuneeseen pikkutyttöön (joka kuvassa seisoo Pikku Myy – kurpitsalyhdyn vieressä!) Kuvia tapahtumasta löydä tästä: ja ainakin kahdesta kuvasta voit bongata meidät jos tarkkaan tiiraat.
Ilta jatkui Brutopia – nimisessä loistavassa baarissa, päättyi myöhästymiseen metron vaihtoyhteydestä, ja näin ollen jatkuikin parin kilometrin iltalenkillä.
Ainakin allekirjoittaneella oli oikein mukava ilta, sekä kirjakaupassa että baarissa oli oikein kivaa. Molemmissa sai juoda olutta ja töllistellä ihmisiä; ja baarissa saimme jopa seuraa. Muun muassa jääkiekkoilija Alex ja vesipoolon pelaaja Max houkuttelivat meidät “to party all night long”, jota emme kuitenkaan loppujen lopuksi toteuttaneet, sillä metrot täällä lopettavat yöliikennöinnin hyvin aikaisin. Kuten tuli kantapään kautta todettua.
Uncategorized 7:19 am
Karkki tai kepponen/lepyttelyyn noitien/jekut estää namunen…! Täällä päin vietetään hurjasti Halloweenia. Kauppojen hyllyt pursuavat naamioita ja pukuja, tekokurpitsoita ja luurankoja. Naapuruston sievät omakotitalot ovat paikoin saaneet päällensä tekohämähäkinverkkoa ja niiden pihapuissa roikkuu pieniä luuranko ja kummituksia. Toisaalta on hauska nähdä tämmöistä pelottelumeininkiä muuten konservatiivisen oloisessa naapurustossa, mutta toisaalta ärsyttää valtava krääsäbisnes. Eikö joulussa ole tarpeeksi…!
Vaikka emme vietä Halloweenia päätimme kuitenkin kaivertaa Jack-o’-Lanternin eli kurpitsalyhdyn ihan vain omaksi huviksi. Karkkikeppostelijoita lienee turha odottaa, sillä alaovet ovat 24/7 lukittuina. Mutta jos joku pääsee tulemaan suojauksen läpi, on meillä vielä Suomesta lähetettyä salmiakkia jota voi ehkä kitsaasti antaa. Siinä taitaisikin olla täkäläisille lapsille kauhua kylliksi.
Löysin tänään loistavia uutisia! James Kochalkan näyttely on esillä täällä Montréalissa Galerie Monastirakissa. Avajaiset ovat ensi viikon perjantaina. Hypin kattoon! Kochalka on sarjakuva-/kuvakirjapiirtäjä ja eräänlainen muusikko..
Ai niin, sarjakuvista puheenollen huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan erään sarjakuvapiirtäjän horinoita ja samalla tutustua Kanadalaisen Drawn & Quarterly – kirjakustantamon kauppaan. Drawn & Quarterly on erikoistunut julkaisemaan graafisia romaaneja ja underground – sarjakuvaa.. I’m in heaven…
Lopuksi kuva itsetehdystä nörttilyhdystä! Laitan lisää kuvia itse tekoprosessista myöhemmin.
Sarjassamme Viisi Suurta Pientä Eroa tarkastellaan kanadalaista elämänmenoa suomalaisesta perspektiivistä. Listalle päätyvät niin pienet “omituisuudet” kuin suuremmat kulttuuripiirteetkin, sikäli kun niitä onnistutaan bongaamaan. Tarkoitus ei ole, tietenkään, laittaa maita tai kulttuureita mitenkään paremmuusjärjestykseen; huomiot huomioina, ja kieli tukevasti poskessa — se, että asiat ovat erilailla kuin kotona, ei tarkoita sitä, että pitäisi ylenmäärin vakavoitua.
Ensimmäinen viisikko, ei-missään-erityisessä-järjestyksessä:
